Pertunmaalainen yrittäjäpariskunta: Päämäärätietoisesti kohti tavoitteita
Julkaistu
– 14 -vuotiaana päätin, että minusta tulee isona automaalari. Sittemmin sitä on useampi matkanvarrella epäillyt, mutta nyt on oma alan yritys, kertoo Maalausliike Uotisen yrittäjä Timo Uotinen.
Tarina lienee yrittäjien keskuudessa tuttu: Jonkun täytyy uskoa unelmaan ja se joku on parasta olla itse.
– Paljon on saanut tehdä töitä sen eteen, että on päässyt maalariksi. Mutta uskon siihen, että jos tavoitteellisesti johonkin pyrkii, niin voi siihen melko hyvin päästä, Timo sanoo.
Mutta ei Timokaan hypännyt yrittäjäksi pää edellä, vaan on toiminut alan töissä työntekijän statuksella. Lopulta kävi niin, että Timo löysi itsensä autokorjaamosta palkkatyöläisenä, vaikka pyöritti sitä yksin. Kun toiminta lakkautettiin, saman tien vieressä toimivalta Pelaserilta tuli Timolle pyyntö, josko tämä alkaisi tekemään alihankintana heille pulverimaalaustöitä. Tilat tulisivat myös automaalaukselle. Timo ei epäröinyt tarttua tilaisuuteen ja yrittäjyys saattoi alkaa. Päätyö on pulverimaalaus Pelaserille ja automaalaus on siinä lisänä, Timo sanoo.
Yhtä lailla Timon avopuoliso Karoliina Viitasaari on kulkenut kohti unelmiaan. Karoliina on tuore yrittäjä ja tekee toiminimellä Karoliinaemilia erilaisia keikkatöitä kaupan – ja kauneudenhoitoalalla. Ohessa Karoliina opiskelee parturi-kampaajaksi, mikä on ollut pitkään haaveissa.
– Teen ripsipidennyksiä Miliinabeautyssä Kuortissa, missä aukeni parturikampaajan paikka. Omistaja ehdotti, että opiskelisin oppisopimuksella parturikampaajaksi ja opinnot alkoivat tammikuussa, Karoliina kertoo.
Ahkeruus, hyvä työnjälki ja ulospäinsuuntautuneisuus – töihin on pyydetty
Yrittäjähenkisyys ja työmoraali näkyvät ulospäin pariskunnasta ja töitä on tarjottu molemmille henkilökohtaisesti.
– Olen ollut monessa kaupassa töissä Pertunmaalla ja kun on ollut mukava toisille, on otettu hyvin vastaan ja tarjoutunut työtilaisuuksia, Karoliina sanoo.
Timon puolestaan ei ole tarvinnut laatia ainuttakaan työhakemusta, koska häntä on aina pyydetty töihin.
– Ei kannata jäädä työharjoitteluissa tai muissa seinäruusuksi. Kyllä sitä tarvitsee vähän omaa persoonallisuutta ja työtä tuoda esille, että aukenee niitä paikkoja. Työharjoittelijakin, kuka tulee vähän kertomaan kuulumisiaan, niin kyllä siitä jää erilainen kuva, kun sellaisesta, minkä kanssa ei saa keskustelua aikaiseksi. Ei se jää mieleen, Timo sanoo.
Rakkaus lajiin rahaksi
Kuten niin moni muukin yrittäjä, Timo ja Karoliina tekevät työtään rakkaudesta lajiin. Mutta työllä tulisi saada oma elanto ja siinähän sitä sitten ollaankin suuren äärellä: oman työn hinnoittelun.
– Otin hinnoittelussa huomioon alueen hintatason. Ja koska olen tehnyt vuosia ripsiä, hinnoittelin siten, että olen tehnyt pitkään, muttei ole kalleintakaan käydä luonani, Karoliina kertoo.
Timolle puolestaan maalaushinnoittelu on tullut tutuksi hänen työskenneltyään aiemmin Mikkelissä automaalaamossa.
– Olen peilannut hintoja sitä kautta. Automaalausprojektit ovat kuitenkin pitkälti tarjouspohjaisia. Pidän täällä silti hintatasoa vähän alempana kaupunkiin verrattuna, Timo sanoo.
Mutta samalla Timo myöntää, että hintatason pitäisi olla toisinaan kovempi.
– Olen vain vähän huono pyytämään. Jos olisi itselläni älyttömän paljon rahaa, kyllä sitä vaan tekisin harrastuksesta ja huvinvuoksi ihmisille automaalauksia, Timo kertoo.
Entä kohtaavatko asiakkaiden hinta -laatu- odotukset?
– Aina ei oikeastaan ymmärretä maalaushintoja. Älyttömän paljon menee autohommissa aikaa ja tarvikehinnat ovat nousseet maaleissa. Mutta kun yksityisihmiselle auto saattaa olla vaikka 1000 euron arvoinen, niin aika harva haluaa 1000 eurolla maalauttaa autoaan, Timo kertoo.
Timon mukaan asiakkaat ovat tietoisia siitä, miltä hyvän maalipinnan tulisi näyttää.
– Käydään tosi tarkasti läpi, että onko siellä pieniäkään roskia tai hiomajälkiä, joten se on tarkkaa työtä, Timo kertoo.
Molemmille asiakastyytyväisyys on tärkeää.
– Kaupallakin, jos joku tulee jotakin etsimään, koitan kyllä tosissani auttaa. Kunhan vaan asiakkaalla olisi hyvä mieli, niin sitten on itselläkin, Karoliina kertoo.
– Vaikka olisi ollut puskurin korjaus, niin kun on ollut tyytyväisiä asiakkaita ja saanut kiitosta omasta työnjäljestä, niin siitä ne parhaimmat työfiiliksen on tulleet, Timo puolestaan sanoo.
Työmarkkinat myös Pertunmaan ulkopuolella
Karoliinan asiakaskunta tulee Pertunmaan lisäksi mm. Mäntyharjusta ja Heinolasta. Myös Timolla asiakkaita käy pääkaupunkiseutua myöden. Laajentaminenkin käy välillä mietinnän alla.
– Nytkin on parin kuukaudenkin jonoa ja on nipistettävä jostakin muualta sitä aikaa, että saan valmiiksi. Jos haluisin enemmän noita autoja alkaa maalaamaan, niin olisi otettava joku töihin. Mutta ei ole helpoin bisnes pelkällä automaalauksella pyörittää tätä täällä, Timo sanoo.
Aika näyttää, sillä Timolta onnistuvat myös huonekalumaalaus ja kolariautojen vakuutustarkastukset.
Pienen paikkakunnan etuja
Entä olisiko Pertunmaasta jotakin sanottavaa, positiivista kenties? No arvatenkin tällä pariskunnalla on.
Yrittäjien välinen yhteistyö saa kiitosta.
– Täällä autetaan kaikki toisiamme, Karoliina summaa.
Timo jatkaa:
– Ei tarvitse mennä lakki kourassa kysymään, että voisiko tehdä yhteistyötä. Täällä tuntee kaikki ja jos tarvitsee itselleen jotakin apua, niin on helppo mennä kysymään, Timo sanoo.
”Ei tarvitse mennä lakki kourassa kysymään, että voisiko tehdä yhteistyötä.”
Kateuttakaan ei ole ollut havaittavissa.
– Täällä ei katsella ilkeästi, jos jollakin menee hyvin. Olen itsekin tyytyväinen, jos jollakin on töitä ja on mukava jakaa omiakin töitä toisten kanssa, Timo sanoo.
Niin, se pienen paikkakunnan tuttuus. Oli Timolle kaveri tulossa kaupungista käymään. Töihinhän se kaverikin joutuisi, lumia katolta pudottelemaan. Tarvittiin toinen lumikola.
– Haetko tullessasi Kuortista? Sanot, että tulee Timolle.
– Saako sen muka noin vain? kaveri kysyi.
– Joo.
Ja niin tuli kaveri lumikolan kanssa.
Oi aikoja, oi pieniä paikkakuntia.
Teksti: Kaisa Karlsson
Kuvat: Karoliina Viitasaari/Timo Uotinen, Pertunmaan kunnan kotisivut
Oletko jo lukenut:
