Heidi Seppälä: viiden lapsen äiti ryhtyi yrittäjäksi

Julkaistu

Kun kotoa jo pois muuttanut tytär kysyy televisio -ohjelmasta: Ookko äiti kahtonut? On varmaa, ettei Heidi Seppälä ole.

– En katso mitään, menen vaan ajoissa nukkumaan aina kun pystyn, Heidi naurahtaa.

Kiirettä viiden lapsen äidillä riittää. Haastattelupäivänä Heidi aloittaa leipomisen klo 16 ja lopettaa aamulla klo 7. Leipiä on tilattu viikonlopuksi 100 kappaletta. Heidi oli muutama vuosi takaperin äitiyslomalla, kun leipomisidea syntyi.

– Aloin leipomaan hapanjuurileipää ja myymään sitä Rekoissa. (Lähiruoan myynti- ja jakelumalli). Nykyisin myyn leipää kuudessa eri Rekossa. Moni pitää siitä, että leipä on hiivatonta, Heidi kertoo.

– Verottaja kuitenkin katsoi toimintani sivutoimiseksi yrittämiseksi ja maksoin 30 % kaikesta veroa. Ajattelin, että olkoon se sitten hinta siitä, että saan tehdä sitä, mitä haluan, Heidi sanoo.

Heidi myy ensi kesänä torilla mm. leipää, lankoja, saippuoita, munia sekä yrttejä.

Mutta sitten tulivat lampaat.

– Hurahdin niihin ihan kokonaan, Heidi kertoo innostuneena.

– Mieheni alkoi puhumaan, että eikös kannattaisi laittaa yritys pystyyn. Maaliskuussa perustin virallisesti toiminimen Villin Tila  ja aloin saamaan starttirahaa, Heidi kertoo.

Ensimmäiset omat langat ovat tulossa pikapuoliin kehräämöstä.

– Langat ovat 100 % pesemätöntä villalankaa, joissa on lanoliini tallella. Tykkään rustiikkisesta ja alkuperäisestä. Mitä vähemmän tehdään asioille, niin se on hyvä, Heidi valottaa tuotantoperiaatteitaan.

Eikä siinä kaikki, myynnissä on myös taljoja ja kotitekoista saippuaa.

– Suolasaippuaa ja kahvi- ja teesaippuaa. Niille on tehty tuoteturvallisuusanalyysi ja haettu myyntilupa. Kyselty on myös kansalaisopistolle saippuakurssia, mutta korona on sitä aina siirtänyt, Heidi kertoo.

Huhtikuussa kuoriutui uusia tipuja.

Ai niin, ankat ja kanat vielä.

– Kanoja on n. 25.  Viime kesänä tuli 120 munaa viikossa, niin alkoi tuntumaan, että hukutaan niihin. Nyt on sitten myyntilupa kanan- ja ankanmunillekin, Heidi sanoo.

Viimeksi mainittuja Heidi kehuu parhaiksi muniksi ikinä leivonnassa.

”Mitenköhän laitan sen työhuonevähennyksen verottajalle, kun kaikkien huoneiden ikkunat ovat täynnä taimia ja koko tupa käytössä, kun leivon”, Heidi nauraa.

Heidi tuntuu olevan sikäli reipas tapaus, sillä tällä hetkellä hän käy myös puutarha-alan osa-koulutusta: omavaraisuutta luonnosta ja puutarhasta.

– Tarkoitus on kasvattaa torille myytäväksi myös yrttejä ja salaatteja. Ja kun saan yrttejä kuivattua, niin laitan verkkokauppaakin jossakin vaiheessa pystyyn. Villintilalla on jo kehitteillä omat www-sivut, minne verkkokauppa tulisi.

–  Toivon nyt hirveästi, että tämä lähtee käyntiin toivomallani tavalla. Kauppa kävisi, ja ihmiset löytäisivät muutkin tuotteet kuin vaan leivän, Heidi sanoo.

Kuka Heidi?

Heidi on lähtöisin Kuopiosta ja asunut eri kaupungeissa suuren osan elämästään, mutta kokee olevansa sielultaan maalainen.

– Helsingissä asuessani heräsin viideltä, vein lapset päiväkotiin kuudeksi ehtiäkseni töihin seitsemäksi. Esplanadilla kävellessä ihmettelin, että miten nämä ihmiset kulkevat näin kauheata vauhtia? Minä en ole noin nopea, enkä haluakaan olla noin nopea!

Nykyinen talo löytyi Etuovi.comista Pertunmaalta.

– Halusin lähemmäs Kuopiossa asuvaa äitiäni ja Mäntyharjussa oli miehen kesämökki. Mietittiin, että 50 km säteellä mökiltä olisi kiva asua. Mutta kun ostettiin tämä, en ole yhtään yötä ollut kesämökillä. Hävisi se kesämökki tarve, Heidi nauraa.

Heidin mies työskentelee espoolaisessa yrityksessä, mutta työnkuva ei käy aivan selväksi, sillä

– En tiedä tarkalleen mitä hän tekee. Mutta tekee jotakin prototyyppejä, juottaa jotakin ja kauheasti jotakin pieniä juttuja…, Heidi näyttää käsillään elehtien.

Mutta pääasia on, että istumatyön jälkeen mieskin puuhailee mielellään nikkaroiden ja pihatöissä.

– Olen niin onnekas, että olen löytänyt tuollaisen miehen, kenellä on samat elämänperiaatteet! Itse tehdään ja ollaan täällä omassa rauhassa. En halua täältä pois varmaan ikinä lähteä. Ainut, että meillä on liian pieni tontti. Haluaisin vähän laajentaa tuota lammaspuolta, Heidi visioi.

”Eläimet ovat minulle pikemminkin terapiaa kuin työtä. Ne antavat tällä hetkellä paljon enemmän kuin ottavat. Sitten jos se kääntyy toisinpäin, täytyy niitä vähentää”, sanoo Heidi.

Rohkeus elää oman näköistä elämää

Heidistä aistii, että hän on onnellinen ja tyytyväinen valintoihinsa. Tie on ollut kuitenkin kivikkoinen. Läheltä on kuollut liian moni ja aivan liian aikaisin.

– Se sanonta piti paikkansa, ettei kahta ilman kolmatta. Ja mummi jatkoi, että kolmannella on veli. Sekin kävi toteen, Heidi kertoo.

Elämänkoulua on käyty monella saralla muutoinkin. Kokemukset ovat karaisseet, mutteivat katkeroittaneet.

– Kaikesta selviää. Elämä menee eteenpäin. Paikalleen ei voi jäädä jumittamaan, Heidi sanoo.

 Sen sijaan Heidi haluaa tavoitella elämässään asioita, mitkä tuottavat hänelle onnea.

– Olen tehnyt rohkeita valintoja elämässäni. Ajattelen, että meillä on tämä yksi elämä. Se pitää elää niin, että olet iloinen ja onnellinen siitä elämästä. Mutta katsoa, ettei satuta muita ympärillään, Heidi sanoo.

Heidi ei pidä ajattelumallista elää elämäänsä sen varjolla, mitä muut sanovat tai saattavat ajatella.

– Voi että se ajatus ”Mitä muut sanoo!”, Heidi puuskahtaa.

Heidi onkin hyvä esimerkki siitä, miten omaan elämänpolkuunsa voi vaikuttaa itse.

– Yritän sitä lapsilleni esimerkilläni näyttää, Heidi sanoo.

Oppi lienee mennyt perille, sillä Heidin tytär kertoi, mitä hän arvostaa äidissään eniten.

– Äiti on uskaltanut tehdä elämästään omanäköisen.

 Ei lisättävää.

@villintila

Villin tila facebookissa

Heidin ja muita voit tavata Pertun torilla 8.5. alkaen joka lauantai 10-13.

Teksti ja kuvat: Kaisa Karlsson

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *