Vieraskynä: Tainionvirtaa meloen
Julkaistu
Olemme Merja ja Kyösti Itäniemi, Hartolan loma-asukkaita ja usean kesän ajan olemme haaveilleet melontaretkestä, joka kulkee Tainionvirtaa pitkin Hartolasta Sysmään. Vihdoin tänä kesänä päätimme toteuttaa suunnitelman.
Meillä on reilu kymmenen vuotta sitten Espanjasta Suomeen tuotu Sevylor Colorado -niminen ilmatäytteinen kanootti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme sillä tehneet Jääsjärvellä muutaman kerran parin kilometrin retken, sekä kerran meloneet Tainionvirtaa pitkin noin kolmen kilometrin matkan. Melko kylmiltään, peruskuntoomme luottaen lähdimme siis matkaan.
Mukaan pakkasimme evästä ja juomaa pariksi päivää. Vaatteiden osuus jäi melko pieneksi, koska sääennuste lupasi lämmintä. Mukavuudenhaluisina suunnittelimme myös yöpyvämme Krouvin Camping alueella sisätiloissa, mutta otimme kaiken varalta mukaan makuupussit.
Ensimmäinen melontapäivä
Matkaa retkelle kertyy 43 kilometriä ja siihen kuuluu kauniin jokitaipaleen lisäksi noin 16–17 kilometriä järviosuuksia. Matkaan lähdimme Hartolan Koskenniskasta.
Oli kiva katsella uudesta perspektiivistä niin usein kävellen ylitettyjä siltoja eli autokaarisiltaa, kävelykaarisiltaa, riippusiltaa, vanhaa siltaa ja joen varressa olevia taloja sekä loma-asuntoja.
Ensimmäinen pysähdys oli Kuninkaanportilla, josta haimme mukaamme tuoreet pullat. Ne maistuivat ihanilta termospullossa olleen kahvin kera. Alkumatka kului tutuissa maisemissa aina Koskenniemen leirintäalueelle saakka.
Ekonkoski ja Vuoteenkoski soljuivat leppoisasti veden ollessa tähän aikaan vuodesta melko matalalla. Reittiohjeistuksen mukaan tämän jälkeen edessä on reitin haastavin osuus. Varoituksista huolimatta myös Vanhanmyllynkosken lasku samoin kuin matkan ensimmäisen padon eli Hottilankosken padon ylitys sujui ongelmitta. Padolle saavuttaessa piti hieman etsiä rantautumispaikkaa. Sieltä se kyltti kuitenkin pilkotti heinien ja pensaiden keskellä. Kasvillisuuden runsaudesta päättelimme, että reitillä ei ole ollut kovin paljon käyttöä.
Ensimmäiselle järviosuudelle saavuttaessa taivaan rantaan ilmestyi uhkaavan tummia pilviä ja ukkonenkin jyrähteli jossain kauempana. Myös tuulen yltyminen toi uutta haastetta melontaan verrattuna leppoisiin, peilityyniin jokiosuuksiin.
Suuntasimme järvellä olevalle Haavistonniemen laavulle pitämään sadetta ja syömään eväitä. Laavu toimi erinomaisesti sateensuojana, mutta muuten olosuhteet olivat melko vaatimattomat. Polttopuita ei ollut, laituri keikkui sen verran, että siihen ei pystynyt nousemaan kanootista ja puuceessa oli ampiaispesä. Vastaava tilanne oli havaintojemme mukaan myös muilla tulentekopaikoilla, joihin pysähdyimme eli omat polttopuut tai retkikeitin ovat siis tarpeen, mikäli tarvitsee tulta matkalla. Toisaalta tämä oli ehkä tarkoituksenmukaistakin huomioiden, että takana oli tosi kuiva kesä metsäpalovaroituksineen.
Sadekuuron jälkeen jatkoimme matkaa kohti Krouvin Campingin rantautumispaikkaa. Hieman jouduimme järveltä päin hakemaan oikeata kohtaa. Meillä ei ollut mukana kompassia, joten rantojen laajat kaislikot toivat lisähaastetta kartanlukuun. Onneksi kännykän karttaohjelmat toimivat myös järvellä. Melko suoraan kahdeksan tunnin ja noin 22 kilometrin päivämatkan jälkeen osuimme kuitenkin oikeaan kohtaan. Jätimme kanootin rantaan ja lähdimme taittamaan jalan 900 metrin matkaa leirintäalueelle. Paikan päällä majoituimme paikan isännän sanoin heidän parhaaseen huoneeseensa. Mukavuuksina oli oma suihku, jääkaappi, tv yms.
Torstai-iltana paikalla oli jo melko paljon karavaanari porukkaa valmistautumassa perjantain tanssi-iltaan. Paikan ravintolassa oli tarjolla talon omaa sahtia ja pääsimmekin nauttimaan paikan juomatarjonnasta sekä karavaanareiden karaokesta. Illan aikana kävimme myös paistamassa eväänä olleet makkarat leirintäalueen kaasugrillissä. Hyvin ravittuna ja matkasta väsyneenä ei tarvinnut juurikaan odottaa unen tuloa. Todettava, että tämä oli mukava ja varteenotettava vaihtoehto telttamajoitukselle.
Toinen melontapäivä
Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Lämpötila nousi pariinkymmeneen asteeseen jo aamuyhdeksään mennessä. Edelliseltä päivältä jääneet voileivät ja valmiiksi keitetyt kanamunat olivat säilyneet hyvin jääkaapissa eli saimme niistä ja pussikaurapuurosta monipuolisen ja täyttävän aamupalan. Tulevan päivän lounasevääksi meillä oli pussinuudelia, jotka pienimme mausteineen ja kiehuvan veden kera termosmukeihin.
Aamuvenyttelyn yhteydessä oli havaittavissa pientä jäykkyyttä lihaksissa, mutta ei sen kummempaa kipua tai rakkoja. Siispä kävely rantaan ja valmistautuminen melontapäivään numero kaksi.
Vaikka toisen päivän melontamatka oli hiukan lyhyempi kuin ensimmäisen, oli se kuitenkin ensimmäistä päivää raskaampi, koska matkalle osui jokiosuuksien lisäksi huomattavasti enemmän pitkiä ja tuulisia järviosuuksia. Ensimmäisen pidemmän taukomme vietimme Nuoramoisjärvellä Rouvasaaressa, jossa on tulentekopaikka ja puucee. Rouvassaari lienee myös melojien ja muiden retkeilijöiden keskuudessa melko suosittu yöpymispaikka. Nytkin siellä oli meitä vastaanottamassa kolme innokasta koiraa, jotka rauhoittuivat melko nopeasti, kun tervehtimiset ja rapsutukset oli suoritettu.
Lepo- ja lounastauon jälkeen jatkoimme matkaa Nuoramoisjärven yli viimeiselle jokiosuudelle ennen Päijännettä. Matka eteni mukavasti vesilintuja, ihania mökkipihoja, veden ääressä laiduntavia lehmiä ja rauhoittavia maisemia seuraillen.
Päijänteelle saavuttaessa saikin sitten viimeiset lähes seitsemän kilometriä meloa tosissaan. Matkalla ei ole varsinaisia pysähdyspaikkoja ja vastatuuli oli sen verran kova, että lepotauot veivät nopeasti kanoottia kohti kaislikkoisia rantoja. Ei siis muuta kuin tasaista melontaa maali mielessä.
Samaan aikaan oli menossa myös Lahti Historic Rally, minkä pikataipaleista Rapalantie osui sopivasti melontamatkan varteen. Siinä sitten järveltä katsoimme, kun ralliautot tasaisinvälein kaasuttelivat pitkin rannan hiekkatietä pölypilven saattelemina.
Vihdoin horisontissa siintää Sysmä ja melontaretkemme määränpää. Väsyneinä, mutta itseemme tyytyväisinä rantauduimme Sysmä Marinan vierasvenesatamaan, josta Hartolan mökkinaapurimme olivat lupautuneet meidät hakemaan. Tyhjäsimme kanootista tavarat, sekä ilmat ja pakkasimme kaiken auton peräkonttiin. Sitten vielä kylmät juomat ja hyvät ruoat Sysmä Marinassa.
Yhteenvetona voi todeta:
- Matka oli raskas, mutta hyvällä peruskunnolla parissa päivässä tehtävissä.
- Jos matkan haluaa tehdä lyhyempänä, on se mahdollista, koska monet rantautumispaikat ovat teiden lähistöllä.
- Yöpymiset kannattaa suunnitella etukäteen huomioiden, että matkalla sijaitsevat laavu- ja tulentekopaikat ovat melko vaatimattomia.
- Leirintäalue- tai mökkimajoitus on hyvä vaihtoehto mukavuudenhaluiselle tai jos varusteille on niukasti tilaa.
- Reitti kulkee uskomattoman kauniissa ja rauhoittavassa ympäristössä. Ainakin elokuun puolessa välissä oli vesillä tosi hiljaista. Vastaan koko noin 26 kilometrin pituisilla jokiosuuksilla ei kohdattu yhtäkään toista vesillä liikkujaa. Lähes vastaava oli tilanne myös järviosuuksilla ennen Päijänteelle saapumista, jossa perjantai-iltapäivällä oli sentään pari muutakin veneilijää.
Instagram ja Facebook päivitysteni innostamina useat ystävät kertoivat haluavansa ensi kesänä mukaan. Täytyypä siis ryhtyä suunnittelemaan vastaavaa reissua isommalle kaveriporukalle.
Teksti: Merja Itäniemi
Kuvat: Merja ja Kyösti Itäniemi
Kanootteja Hartolassa vuokraa Miikka Kähönen /Kanoottivuokraus Hartola; p. 040 019 6240 tai miikka.kahonen@hotmail.com
