Rakkaasta harrastuksesta tuli työ – Ilmari Riitaoja, 43, kalastaa nyt ammatikseen ja viettää järvellä viisi päivää viikossa: ”Haluan tehdä työkseni sitä, mistä nautin”

Julkaistu

Toiminimiyritys Suomu-Ilmari syntyi rakkaudesta kalastukseen ja kotimaiseen järvikalaan. Yrittäjyyskoulutukset antoivat rohkeutta kulkea vastavirtaan ja lähteä harvinaisten päätoimisten ammattikalastajien joukkoon.

Ilmari Riitaoja kalastaa verkoilla läpi vuoden.

Luhangan kirkonkylä jää taakse, kun Ilmari Riitaoja lähtee veneellään kohti Päijänteen selkää. Ensimmäinen pysähdyspaikka on Pilkanselkä.
– Kuha viihtyy suunnilleen tässä. Kalat ovat yllättävän paikkauskollisia ja kulkevat samoja reittejä, Riitaoja tietää.
Vene huojuu aalloissa, kun kalastaja nousee ruorin takaa laskemaan verkkojaan vesille. Paino kiinni ja veteen, poiju kiinni ja veteen, verkko kiinni naruun.
Kun vene lähtee liikkeelle, 120 metriä verkkoa laskeutuu veteen. Kun saavissa on jäljellä naru, Riitaoja kiinnittää toisen poijun.

Luhangan satama jää taakse, kun Ilmari Riitaoja suunnistaa kohti hyviä saalispaikkoja.

Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi, mutta lokakuun hyytävässä tuulessa järvellä on autiota. Rantamökeilläkin on hiljaista.
Riitaojaa ei haittaa. Ammattikalastajalle syksy on toukokuun jälkeen toiseksi parasta saalisaikaa eikä ruskan keskellä järvellä ole heikot maisemat.
– Kesällä veneily on mukavaa, mutta saalismäärät ovat surkeita tai olemattomia.
Hyiselle Päijänteelle lasketaan verkkoja kolme lisää eri paikkoihin, joissa kaikissa toistuu tismalleen sama toimintakaava.
– Sellaista tämä verkkokalastus vain on, Riitaoja naurahtaa.

Ilmari Riitaoja viihtyy järvellä äärimmäisen hyvin.
Syksy on kalastajalle hyvää saalisaikaa, vaikka tuulet vähän keinuttavat venettä.

Yksi on vakiopaikka, tunnetusti kuhalle sopiva syvänne, mutta kahdelle muulle verkolle kokeillaan uutta sijaintia ensimmäistä kertaa.
Riitaoja tuijottaa puhelinta ja veneen kaikuluotainta.
– Nyt on just tuossa alapuolella iso muikkuparvi, ehkä 30 kiloa. Ja kuha perässä saalistamassa, Riitaoja raportoi.
– Mutta en ota muikkua, se on sovitusti kaverin kala, samoin kuin kuha minun. Huomenna nähdään, kannattiko kokeilla uutta paikkaa, Riitaoja tuumaa.
Kun neljä verkkoa on laskettu, vene viuhtoo taas kohti Luhangan satamaa.

Verkkokalastusta on käsityötä, jossa toistuu aina sama toimintakaava.

Joutsalainen Riitaoja ohjaa veneen rantaan ja nostaa sen trailerille, kuten jokaisella kerralla, vaikka huomenna vene lasketaan samoille vesille.
Kalastuspaikkoja on useampi, joten venettä kuskaamalla säästyy venepaikkamaksuilta eikä tarvitse miettiä, onko moottori yöllä varastettu.
– Vene on tärkein työväline, joten haluan pitää sitä turvassa.
Ilmari Riitaoja on kalastanut pikkupojasta asti ja rakastaa lajia. Huhtikuussa 2024 rakkaasta harrastuksesta tuli työ, kun syntyi toiminimiyritys Suomu-Ilmari.
Riitaoja oli jäänyt edellisvuonna työttömäksi ja mietti, että voisi olla elämänmuutoksen paikka.
– Olin kalastanut vuosia ja moni osasi kysellä kalaa. Halusin tehdä työkseni sitä, mistä eniten tykkään.

Ammattikalastajia on koko maassa alle 400 ja vain osa on päätoimisia eli 1. ryhmän kaupallisia kalastajia.

Uusi kalapaikka Päijänteellä mietitytti Ilmari Riitaojaa, mutta kokeilu kannatti.

Ensimmäisen kerran Ilmari Riitaoja puhui ammattikalastajaksi ryhtymisestä ulkopuolisille ääneen Pienten kuntien akatemia -hankkeen yritystapaamisessa Joutsassa kesäkuussa 2023.
Asiat etenivät vauhdilla. Syksyllä Riitaoja oli mukana hankkeen yrittäjyyskoulutuksessa ja ammattikalastajille suunnatussa Mestari-kisälli -koulutuksessa.
– Sain paljon apua ja uusia näkökulmia. Tuli esiin asioita, joita en ollut ajatellutkaan, Riitaoja kiittää.
Ammattikalastajana Ilmari Riitaoja kulkee vastavirtaan, sillä on 43-vuotiaana todella nuori lajissaan ja uusi yrittäjä ilman sukupolvenvaihdosta.
Ammatikseen kalastavien keski-ikä on 57 vuotta. Ammattikalastajia on koko maassa alle 400 ja vain osa on päätoimisia eli 1. ryhmän kaupallisia kalastajia.
– Se rohkaisi, ettei kukaan koulutuksissakaan pitänyt hulluna, Riitaoja naurahtaa.

Ilmari Riitaoja tietää, missä kuha viihtyy Päijänteellä.

Suomu-Ilmarin alkutaival ei ole ollut helppo.
Ensin piti hankkia kalastusluvat, mitkä eivät irtoa samoin harrastajalle ja yrittäjälle. Nyt lupia on Suonteelle, ja Päijänteellä pääasiassa Luhangan kalastuskunnan alueelle.
– Päijänteelle minulla on 40 lupaa, mutta yritystoiminnan kannattavuuden kannalta pitäisi olla kolme kertaa enemmän, Riitaoja myöntää.
– Joka vuosi haen lisää. Nyt toiveissa on lisäksi saada kalastusoikeuksia Puulalle.
Riitaoja kalastaa verkoilla kesät ja talvet sekä lisäksi haukea iskukoukuilla. Lokakuun olosuhteet eivät tunnu miltään kunnon pakkaseen verrattuna.
– Talvella on pakko olla vedenpitävät hanskat tai kädet ovat mennyttä.
Oli vuodenaika mikä tahansa, Ilmari Riitaoja on järvellä noin viisi kertaa viikossa. Jos ei töissä, niin vapaalla.
– Järvellä olemisesta täytyy tykätä. Ja tykkään. Kalastuksesta en aio luopua ikinä. Suomessa ruuan eli elintarvikkeiden myynti on tiukasti säänneltyä. Selvittelyjä ja lupia tarvitaan paljon.
Kalamyyjän on oltava ruokaviraston lisäksi ammattikalastajarekisterissä ja tehtävä oikeanlaiset etiketit jokaiselle myydylle kalapalalle.
– Paino, kalalaji, kolme kieltä, mistä ja milloin kalastettu, säilytysohjeet ja kalastajan yhteystiedot, Riitaoja luettelee.
Suomu-Ilmari myy kalaa yksityisille ihmisille omien kontaktien ja Reko-jakeluiden kautta sekä ahventa muutamille kesäravintoloille.
– Tukku maksaa suomalaisesta järvikalasta niin huonosti, että suoramyynti on ainoa vaihtoehto.

Etiketeissä on oltava paino, kalalaji, kolme kieltä, mistä ja milloin kalastettu, säilytysohjeet ja kalastajan yhteystiedot.

Ilmari Riitaoja laskee veneensä vesille noin viisi kertaa viikossa.

Suoramyynti vaatii panostuksia. Kylmäketjusta on pidettävä tarkkaa huolta, mikä tarkoittaa tonneittain jäähileitä ja useita kylmälaukkuja.
Lisäksi Suomu-Ilmari vuokrasi käsittelytilat, joissa kalat fileoidaan ja käsitellään, laitetaan vakuumiin ja pakastetaan.
– Valitettavasti järvellä oleminen on vain pieni osa työtä, Riitaoja hymähtää.
Pahin kilpailija kotimaiselle järvikalalle on edullinen, kaupoissa myytävä tuontilohi sekä se fakta, etteivät kaikki osaa valmistaa kalaa.
Markkinointia on tehtävä suoraan yksityisille ihmisille eli oltava esimerkiksi somessa aktiivinen. Suomu-Ilmari jakaa myös kalaruokien reseptejä.
– Olen iloinen, miten hyvin jauhettu hauki eli kalamassa myy. Ihmiset oikeasti tykkäävät siitä ja tekevät arkiruokaa.
Ilmari Riitaoja on innokas kokki ja usein keittiössä raaka-aineena on järvikala. Pari kertaa verkkoon on tarttunut taimen, joka on päätynyt myynnin sijaan omalle pannulle.
– Mutta ei voissa paistettua ahventa voita mikään.

Vene on tärkein työväline, joten se nostetaan joka päivä traileriin.

Saalismääriä ei koskaan huudella ääneen, koska määrä ei ole koskaan riittävän hyvä.

Ilmari Riitaoja sanoo, ettei ole vaikeuksista huolimatta katunut yrittäjyyttä ammattikalastajana.
Tulevaisuuden suunnitelmissa on lisää kalaruokareseptejä, yritystoimintaa vaimon kanssa, ehkä kalastusreissuja turisteille ja uistinten valmistusta.
Ammattikalastajilla on hiljainen sopimus siitä, ettei saalismääriä koskaan huudella ääneen, koska määrä ei ole koskaan riittävän hyvä.
Ilmari Riitaoja muotoilee, että saaliit vaihtelevat muutamasta kuhasta täysiin kalasaaveihin.
Sen kalastaja kuitenkin suostuu sanomaan, että uusista Päijänteen kokeilupaikoista tuli hyvä saalis

Suomu-Ilmarin verkkopoijut ovat tuttu näky Päijänteellä.

Kuvat ja teksti: Tanja Rihu

Pienten kuntien akatemia -hanke